Järven rinteillä näkyvät yhä vanhat kivikylät, terassiviljelmät, historialliset kulkureitit, kirkot ja huvilat puutarhoineen. Maisema kertoo alueen pitkästä historiasta. Alppien ja Po-joen tasangon välissä sijaitseva järvi on ollut samanaikaisesti kulkureitti, elinkeinojen lähde, hengellinen ympäristö ja myöhemmin eurooppalaisen yläluokan suosima matkakohde.

Erityisen kiinnostavia ovat niin sanotut Sacri Monti -kokonaisuudet eli pyhät vuoret. Sacro Monte di Ghiffa kuuluu Piemonten ja Lombardian Sacri Monti -kohteisiin, jotka on hyväksytty Unescon maailmanperintöluetteloon. Kappelit, kirkot ja niitä ympäröivä rinteinen metsämaisema muodostavat kokonaisuuden, jossa yhdistyy uskonnollinen historia ja monipuolinen luonnonympäristö upeine järvimaisemineen.

Järven rannoilla kulttuurimaisema saa toisenlaisen ilmeen. Stresan, Bavenon ja muiden vanhojen järvikaupunkien huvila-arkkitehtuuri ja suuret puutarhat muistuttavat 1800- ja 1900-lukujen matkailukulttuurista. Borromeon suvun vuosisatojen aikana muokkaamat saaret puolestaan ilmentävät ehkä näyttävimmin sitä voimaa, jolla ihminen on muuttanut luonnonmaisemaa taiteeksi, puutarhaksi ja vallan symboliksi.

Toisaalla järven rannoilla on kymmeniä pittoreskejä, käymisen arvoisia pikkukyliä kuten Cannero Riviera, Oggebbio, Laveno, Luino, ym. Niiden viehätys piilee juuri erilaisuudessa: yhdessä tunnelman luovat kapeat kujat ja vanhat kivitalot, toisessa rantapromenadi, pienet satamat, kahvilat ja paikalliset markkinat.

Lago Maggioren viehätys on juuri tässä kerroksellisuudessa. Maisema ei ole pelkkä nähtävyyksien sarja. Vanha kylä, kivimuuri, kappeli, puutarha tai järvelle avautuva näköala on samalla osa historiallista kertomusta.

Maisemaa, kasvitiedettä ja eurooppalaista kulttuurihistoriaa

Järven leuto mikroilmasto on mahdollistanut poikkeuksellisen monipuolisen kasvillisuuden. Historiallisten huviloiden ympärille istutettiin vuosisatojen aikana kasveja eri puolilta maailmaa: kamelioita, atsaleoita, magnolioita, palmuja ja eksoottisia havupuita. Näin Lago Maggioren rannoille syntyi puutarhoja, joissa pohjoisitalialainen järvimaisema yhdistyy lähes välimerelliseen ja paikoin jopa eksoottiseen tunnelmaan.
Tunnetuimpia kohteita ovat Isola Bellan ja Isola Madren puutarhat, joissa Borromeon suvun historia näkyy sekä arkkitehtuurissa että maiseman huolellisessa muotoilussa. Erityisesti Isola Bellan barokkipuutarha terasseineen on lähes näyttämöllinen kokonaisuus: puutarha ei vain ympäröi rakennusta, vaan muodostaa sen kanssa yhden harkitun taideteoksen.

Toisenlaista puutarhakulttuuria edustaa Villa Taranto Verbaniassa. Sen laajat kasvikokoelmat tekevät siitä kiinnostavan myös kasvitieteellisesti. Puutarhassa kulkeminen muistuttaa matkaa eri ilmasto- ja kasvillisuusvyöhykkeiden läpi – samalla kun Lago Maggiore ja ympäröivät vuoret säilyvät jatkuvasti maiseman taustalla.

Puutarhoissa näkyy myös aikakausien muutos. Muodolliset barokkipuutarhat korostivat järjestystä, symmetriaa ja ihmisen valtaa luonnon yli. Myöhemmissä maisemapuutarhoissa luonnollisuus, näkymät ja kasvien monimuotoisuus saivat enemmän tilaa. Lago Maggioren alueella nämä erilaiset puutarhaihanteet elävät poikkeuksellisen lähellä toisiaan.

Lago Maggioren pikkukylät – elävää historiaa järven rannoilla

Monet kylät ovat rakentuneet rinteille tai aivan järven rantaan. Kapeat kujat, kivitalot, pienet aukiot, kirkot ja vanhat satamat muodostavat ympäristön, joka ei näytä eikä tunnu kliseiseltä turistikohteelta vaan aidolta elinympäristöltä. Juuri tämä tekee niistä kiinnostavia kulttuurimatkailijalle: historiallinen ympäristö ei ole erotettu omaksi nähtävyydekseen, vaan se on edelleen osa paikallisten jokapäiväistä elämää.
Järven eri osissa kylien luonne vaihtelee. Toiset ovat syntyneet kalastuksen ja vesiliikenteen ympärille, toiset vuorenrinteiden maatalousyhteisöiksi. Joissakin näkyy myöhempien vuosisatojen huvilakulttuuri ja matkailun vaikutus, hieman syrjemmässä taas voi yhä löytää kyliä, joiden rakenne on säilynyt hämmästyttävän muuttumattomana.

Erityinen osa paikallista elämänrytmiä ovat viikkomarkkinat. Eri kylissä ja pikkukaupungeissa järjestettävät markkinapäivät kokoavat yhteen paikallisia asukkaita, tuottajia ja kauppiaita. Tarjolla on vihanneksia ja hedelmiä, juustoja, leikkeleitä, leipää, vaatteita, kukkia ja erilaisia arjen käyttöesineitä. Markkinoilla käyminen ei ole vain ostosten tekemistä, vaan hyvä tapa nähdä italialaista arkielämää läheltä. Usein juuri markkinapäivänä paikka näyttää erilaisen puolensa kuin tavallisena aamuna. Aukiot täyttyvät kojuista, keskusteluista ja tuoksuista, ja hiljainenkin järvikylä muuttuu hetkeksi vilkkaaksi kohtaamispaikaksi.

Kylissä kannattaa muutenkin antaa itselleen aikaa. Parhaat kokemukset eivät välttämättä löydy nähtävyysluettelosta. Ne voivat olla pieni kirkko avoimine ovineen, elämää nähnyt mukulakivikatu, vanhan talon seinään maalattu pyhimyskuva, paikallinen kahvila tai sattumalta löytynyt polku, joka johtaa korkeammalle rinteeseen ja avaa uuden näkymän järvelle. Lago Maggioren pikkukylissä matkailija pääsee lähelle sitä, mikä alueessa on ehkä kaikkein kiehtovinta: historia ja nykyhetki eivät ole täällä erillisiä maailmoja. Vanhoilla kujilla eletään edelleen tavallista elämää, toreilla tehdään viikon ostoksia ja järven rannalla tavataan tuttuja.

Borromeon saaret – Historiaa, valtaa ja kauneutta

Lago Maggioren tunnetuimpiin nähtävyyksiin kuuluvat Borromeon saaret, jotka sijaitsevat järven länsiosassa Stresan edustalla. Ne muodostavat kiehtovan kokonaisuuden, jossa aristokraattinen historia, puutarhataide, arkkitehtuuri ja järven perinteinen elämänmuoto kohtaavat poikkeuksellisen tiiviisti.

Tunnetuin saarista on Isola Bella. Sen historia liittyy läheisesti Borromeon sukuun, joka alkoi 1600-luvulla muokata saaresta näyttävää palatsi- ja puutarhakokonaisuutta. Lopputulos on lähes teatraalinen: barokkipalatsi, luolat, patsaat ja järvelle kohoavat geometriset terassipuutarhat muodostavat maiseman, jonka tarkoituksena oli paitsi viehättää myös tehdä vaikutus. Isola Bella kertoo paljon oman aikansa aristokraattisesta maailmasta – siitä, miten valtaa, sivistystä ja asemaa ilmaistiin arkkitehtuurin ja maiseman avulla.

Isola Madre tarjoaa hyvin toisenlaisen kokemuksen. Se on Borromeon saarista suurin ja tunnettu erityisesti historiallisesta palatsistaan ja laajasta englantilaistyylisestä puutarhastaan. Saaren nykyinen maisema alkoi hahmottua vuosisatojen kuluessa, ja 1800-luvulla puutarhaan tuotiin kasveja eri puolilta maailmaa. Nykyään siellä kasvavat muun muassa kameliat, magnoliat, bambut, sitruskasvit ja monet harvinaiset puulajit. Puutarhan historia kertoo samalla eurooppalaisesta kiinnostuksesta kasvitieteeseen, matkustamiseen ja eksoottisiin kasveihin.

Kolmas saarista, Isola dei Pescatori, nykyiseltä nimeltään myös Isola Superiore, muodostaa tarkoituksellisen vastakohdan kahdelle aristokraattiselle naapurilleen. Se ei ole palatsi- tai puutarhasaari vaan vanha kalastajayhteisö, jonka kapeiden kujien, pienten talojen ja rantaan avautuvien aukioiden mittakaava on paljon arkisempi. Se täydentää saarikokonaisuutta hyvin: muutaman minuutin venematkan sisällä voi siirtyä barokkiajan edustusmaisemasta perinteisen järvikylän miljööseen. Tällä saarella on erityisen paljon ravintoloita, ja suurimmalla osalla ulkoterassit järvinäkymin.

Myös itse matka saarille on osa kokemusta. Vesibussilla tai laivalla kuljettaessa järvi, vuoret, Stresan rantahuvilat ja saarten siluetit asettuvat vähitellen osaksi samaa maisemaa. Lago Maggiorea alkaa helposti tarkastella samalla tavalla kuin alueella vuosisatojen ajan liikkuneet ihmiset luultavasti tekivät.